Ari Routin johtama R.Ruth-konserni on malliesimerkki pitkäikäisestä perheyrityksestä. Vuosien mittaan on ehditty harjoittaa monenlaista liiketoimintaa. Uusia toimialoja on tullut mukaan, toisista on luovuttu, mutta osa on jäänyt pysyvämminkin mukaan portfolioon.

Jyväskylästä kotoisin olevalla R.Ruth­-konsernilla on lonkeroita moneen suuntaan. Autokauppoja Jyväskylässä, Savonlinnassa ja Mikkelissä, hotelli Jyväskylässä, ravintoloita Helsingissä ja Jyväskylässä ja kiinteistöjä Jyväskylässä, Savonlinnassa ja Mikkelissä. Neljännen sukupolven yhtiö on toiminut aiemmin muun muassa tukkukaupan, leipomoalan ja kahvilaliiketoiminnan parissa.

Pikaistuksissaan perheyhtiö ei ole liiketoiminta-alueistaan luopunut, vaan syynä on yleensä ollut suuri investointitarve. Esimerkiksi leipomoliiketoiminta olisi vaatinut markkina-alueen rakentamista Keski-Suomen ulkopuolelle. Hallitus päätti vuonna 2000, että liiketoiminta kannattaa myydä mieluummin Fazer Leipomoille.

Kahvilat, joita oli parhaimmillaan useita, toimivat samalla oman leipomon konditoriamyymälöinä. Niistä on jäljellä nykyään enää Jyväskylän Seminaarinkadulla sijaitseva, kaupungin vanhin ravintola Ylä-Ruth, ja senkin konsepti on muuttunut enemmän olutravintolan suuntaan.

R.Ruth on autokaupassa iso tekijä, jolla on muun muassa Volkswagenin ja Audin sekä Hyundain ja kiinalaisen ­BYDin edustukset. VW-konserni on arvostettu päämies, mutta se myös edellyttää jälleenmyyjiltään tiettyjen tasokriteerien täyttämistä. Siksi Ruth-konsernikin rakennuttaa paraikaa uutta automyymälää Jyväskylään. Investointi on suuri, mutta pakollinen, ja se määrittelee liiketoiminnan suunnan lähivuosina.

– Onneksi aloitus viivästyi koronan takia. Jos olisimme ehtineet aloittaa ennen koronaa, olisimme olleet pulassa, toimitusjohtaja Ari Routti sanoo.

Hän naurahtaakin, että kaikki konsernin tukijalat toimivat varsin suhdanneherkillä aloilla. Kun taloudessa menee heikosti, vähennetään ravintoloissa käymistä ja lykätään auton vaihtoa. 

Olutravintolassa pysyvyys on parasta

Ruth-konsernin kolme Helsingin-ravintolaa – Kolme Kaisaa, Villi Wäinö ja Base Bar – hankittiin yhteistyöyrityksenä ravintoloitsija Juha Oksasen kanssa. Nykyään ne ovat kokonaan omassa omistuksessa. Aikaisemmin konserni oli mukana lanseeraamassa Giggling Marlin -yökerhoketjua yhteistyössä JKJ-yhtiön kanssa kanssa. Seppo Koskisen SK Ravintolat osti ne lopulta kokonaan itselleen vuonna 2006.

– Olutravintolat ovat parhaimmillaan, kun ne eivät muutu lainkaan, tai jos muuttuvat, ne tekevät sen niin hienovaraisesti, että juuri kukaan ei huomaa muutoksia. Siksi teemmekin vain pitkäaikaisia sopimuksia, oli kyse sitten vuokrasopimuksesta tai tavarantoimittajista.

Kurvissa sijaitseva Kolme Kaisaa on perustettu jo 1964, ja liikeidealtaan se on yhä pääpiirteissään samanlainen pub kuin alun perinkin. Kalevankadun Villi Wäinö on puolestaan kotimaisiin panimotuotteisiin erikoistunut olutravintola, jossa on peräti 19 hanaa. Tarjolla on vaihtuva valikoima kotimaisia pienpanimotuotteita, sahtia ja siidereitä sekä viskejä eri puolilta maailmaa. Viikonloppuiltaisin se muuttuu nuorten suosimaksi tanssipaikaksi.

Base Bar on Villiä Wäinöä vastapäätä sijaitseva rockhenkinen baari, jossa on säännöllisesti elävän musiikin keikkoja. Se on ravintola-alalla työskentelevien suosima baari, jonne poiketaan oman työvuoron päätyttyä. Se on myös yksi viimeisistä raskaaseen musiikkiin erikoistuneita paikoista Helsingissä.

– Elävän musiikin keikkojen järjestämisessä on aina jonkinlainen riski, varsinkin jos bändi ei ole vielä tunnettu, sanoo Basen ravintolapäällikkö Niko Amadei.

– Yleisöä tuntuvat nykyään kiinnostavan enemmän erilaiset interaktiiviset tapahtumat kuten baarivisailut tai bingo kuin perinteiset bändikeikat. Ihmiset tuntuvat tarvitsevan jonkun syyn lähteä baariin varsinkin viikolla, Villin Wäinön ravintolapäällikkö Atte Ollila täydentää.

Klubi-isännällä tai -emännällä on paljon merkitystä, sillä hän luo illan tunnelman. Basen Rokquiz-visailut vetää yksi omista baarimestareista, joka pitää esiintymisestä ja viihtyy huomion keskipisteessä.

Amadein mukaan livekonsertteja ei kannata juuri järjestää muina viikonpäivinä kuin lauantaisin, koska afterwork-kulttuuri on Helsingissä hiipunut, ja perjantaisinkin ihmiset käyvät ensin kotona tai syömässä ja tulevat entistä myöhemmin paikalle.

Oikean viestintäkanavan valitseminen ravintolan tapahtumista kertomiseen tuottaa suurta tuskaa, sillä juuri kun on jonkun median löytänyt ja oppinut sitä käyttämään, nuoret ovat jo vaihtaneet toiseen, tai omistaja muuttaa sen algoritmiä. Erilaiset tapahtumasivustotkin tuntuvat olevan kovin lyhytikäisiä, eivätkä alkuvaiheen ilmoittajat saa sellaista tavoittavuutta kuin kehittäjät lupailevat.

Kaikki Helsingin-ravintolat ovat omia yhtiöitään, jotka toimivat varsin itsenäisesti. Routti ei esimerkiksi puutu millään lailla niiden ohjelmaan tai linjauksiin. Kaikissa on vakaa kanta-asiakaskunta, jonka mielipiteillä on merkitystä. Vakituiset asiakkaat ovat tärkeitä, koska alkoholinkäyttö on vähentynyt merkittävästi varsinkin ravintoloissa. Kanta-asiakkaiden postituslista tai Whatsapp-ryhmä tavoittaa juuri oikeat asiakkaat.

Esimerkiksi Villissä Wäinössä käy paljon olutharrastajia, jotka ovat yleensä hyvin perillä kaikista uutuuksista ja haluavat tulla niitä maistamaan heti tuoreeltaan.

Kanta-asiakassuhteen muodostuminen ja varsinkin sen syventyminen vie aikaa. Se edellyttää vakituista ja pitkäaikaista henkilökuntaa.

Baarien suhteen ihmiset tuntuvat olevan vähemmän kokeilunhaluisia kuin ruokaravintolaa valitessaan. Baariin tullaan tapaamaan tuttuja, ja siksi kanta-asiakkuussuhteita syntyykin.

Basessa järjestetään vuosittain elokuun lopussa kolmipäiväinen Baseidon-festivaali, jossa torstai-ilta on omistettu kanta-asiakkaiden hemmotteluun. Pääsymaksuttomassa tapahtumassa esiintyy neljä bändiä viikonlopun kumpanakin päivänä. Terassille tuodaan poreallas, jossa asiakkaat pääsevät pulikoimaan turistien kameroiden edessä.