Vuosi 2021 oli poikkeuksellisen vaikea Saksassa. Viinitarhoja jouduttiin ruiskuttamaan peräti 25 kertaa vuoden aikana, kun tavanomaisena vuonna pärjätään viidestä kahdeksaan ruiskutuksella. Torjunta-aineruiskutuksilla suojataan satoa muun muassa sienitaudeilta, homeilta ja tuhohyönteisiltä.

Ilmastonmuutoksen takia hankalia vuosia on ollut yhä useammin, ja siksi enologiaan erikoistuneet ylipistot, kuten Geisenheim ja ja Neustadt ovat ryhtyneet kehittämään paremmin tauteja sietäviä rypälelajikkeita, joita kutsutaan nimellä PIWI (Pilzwiderstandsfähige rebsorten).

Perinteisesti viiniä on valmistettu maukkaista, mutta taudeille alttiista Vitis vinifera -suvun rypäleistä. Vitis-lajin amerikkalaiset ja aasialaiset suvut ovat tulleet tutuiksi 1800-luvun lopulla, kun viinikirva Phylloxera vastatrix tuhosi tarhoja eri puolilla maailmaa, ja lopulta huomattiin, että amerikkalainen Vitis rupestris kestää kirvoja viniferaa paremmin. Pahaksi onneksi Vitis rupestriksen tuottamat rypäleet eivät yltäneet lähellekään vitifera-sukuisten makua, joten taimitarhoilla keksittiin ympätä vitiferaa Vitis rupestriksen juurakoihin.

Ymppäämättä risteytettyjen hybridilajikkeiden laatu oli aluksi kehno, ja niinpä niiden kaupallinen käyttö kiellettiin muun muassa Ranskassa jo 1930-luvulla ja koko EU:ssa 1979. Neljä vuotta sitten ajan henki oli jo muuttunut ja hybridilajikkeet sallittiin koko EU:ssa.

Master of Wine -opiskelija, VDP-lähettiläs Teemu Rinta-Mänty on perehtynyt PIWI-viineihin Saksassa ja sanoo, että viime aikoina kehitys on ollut siellä ripeää. Varsinkin nuoret tuottajat ovat olleet kiinnostuneita.

Uusia lajikkeita kehitetään pölyttämällä Vitis vinifera -suvun lajikkeiden kukintoja aasialais- tai amerikkalaissukuisen lajikkeen siitepölyllä ja kasvattamalla syntyneen risteytyksen rypäleen siemenistä uusia köynnöksiä. Jalostus on hyvin hidasta, sillä nopeimmillaankin uusin lajikkeiden ominaisuuksia päästään tutkimaan laajamittaisemmin 10–15 vuoden kuluttua.

– Usein kokeilut myös epäonnistuvat ja tutkijat huomaavat, ettei risteytyksestä syntynyt mitään kelvollista, Rinta-Mänty sanoo.

Pfalzissa kokeilut ovat pisimmällä, ja jopa 40 prosenttia viljelyalasta on katettu uusilla PIWI-lajikkeilla.

Valkoviinilajikkeissa ollaan toistaiseksi pidemmällä kuin punaisissa, mutta niissäkin kehitys on painottunut aromaattisiin ja hedelmäisiin makuprofiileihin. Uusien lajikkeiden nimissä on piirteitä vitifera-sukuisen vanhemman nimistä, kuten Cabernet Blanc, Souvignier Gris, Sauvignac tai Muscaris, jolloin asiakas voi ainakin olettaa saavansa samoja piirteitä kuin äitilajikkeella on. Suuri osa kokeiluista jää koodinimisiksi, ja varsinaisen kaupallinen nimeäminen tapahtuu vasta kun uusi PIWI-lajike on osoittanut menestymisen mahdollisuuksia.

Suomessa PIWI-viinien tarjonta on vielä heikkoa, mutta Alko otti niitä pienen erän viime vuoden erikoiseriin. Muutamilla ravintolatukkureilla niitä on jo valikoimissaan.