Kotimaanmatkailu kärsii inflaatiosta

Kun kuluttajien ostovoima pienenee, säästetään nimenomaan muista kuin välttämättömyyksistä, kuten matkailu- ja ravintolapalveluista.

– Tampereen edellinen pormestari kritisoi viime keväänä hotellioperaattoreita liian kalliista hinnoista ja vaati edullisempia vaihtoehtoja. Aika kummallista, jos julkishallinto alkaisi puuttua majoituksen hinnoitteluun, sillä kukaan ei ole alalla tekemässä hyväntekeväisyyttä.

Hotellien vuokrataso on yleensä sidottu elinkustannusindeksiin, johon vaikuttaa muun muassa polttoaineiden, energian ja ruoan hinta. Alan yritykset kohtaavat samat inflaatiovaikutukset kuin kuluttajatkin, mutta suuremmassa mittakaavassa. Välillisesti se tuntuu myös palkoissa, koska palkkakehitys seuraa inflaatiopaineita.

Hotelliala on ollut lentoliikenteen ohella dynaamisen hinnoittelun edelläkävijä. Kun kysyntä on kovinta, ovat hinnatkin korkeimpia.

– Kaikki alalla pidempään toimineet tietävät, että alennusmyynti ei tuo lisää asiakkaita, mutta se pienentää sen sijaan omaa katetta. Ei kukaan lähde toiselle paikkakunnalle sen takia, että siellä on halpaa yöpyä hotellissa, vaan matkustamiselle pitää olla tarve.

Hotellibisnes murroksessa

Käyhköllä on 12 vuoden Scandic-kokemuksella kanttia sanoa varoituksen sanoja hotellibisnekselle. Tilanne on hänen mukaansa ylikuumentunut pahasti. Investointipäätöksiä on tehty hyvien aikojen perusteella, ja varsinkin Helsingissä käyttöaste laahaa perässä. Operaattorit ovat toki heränneet tilanteeseen, ja jo pitkälle edenneitä suunnitelmia on pantu jäihin.

– Helsingissä iso merkitys on kongressitoiminnan tauolla, kun Finlandiatalo on remontissa ja Helsinki-areena kiinni. Konsertit ja tapahtumat valuvat Tampereelle, jossa Nokia-areena vetää väkeä.

Kun Venäjä on suljettu, eivät maailmantähdet ulota kiertueitaan Pietariin tai Moskovaan, ja samalla Suomi jää ohjelmasta.

Varsinkin maakunnissa hotelleille on kertynyt korjausvelkaa.

– Korona sai aikaan sen, että alalla ollaan investoinneissa jopa neljä vuotta perässä. Koronan aikaan ei tehty kahteen vuoteen mitään, ja seuraavina kahtena vuotena ei ollut varaa investointeihin.

Uudelle uralle

Käyhkö jätti kesällä pestinsä Scandicin toimitusjohtajana. Viimeinen virallinen työpäivä oli heti lokakuun lopussa pidetyn MaRan liittokokouksen jälkeen, minkä vuoksi hän myös jätti järjestön hallituksen puheenjohtajan tehtävät.

– Olisin varmaankin katsellut muita hommia jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta korona muutti niitäkin suunnitelmia. Joukkuetta ei jätetä kriisin keskellä. Ehdin kuitenkin toimia hommassa lähes 12 vuotta.

Käyhköllä ei ole hotellipuolelle tyypillistä restonomitaustaa, vaan hän on opiskellut ulkomailla kauppatieteiden tutkinnon ja tehnyt pitkän uran päivittäistavarakaupan tavarantoimittajapuolella ja sen jälkeen Hartwallin kaupallisena johtajana. Ensi kosketus majoitus- ja ravintolabisneksen johtotehtäviin oli lyhyt pesti Palace-Kämpin toimitusjohtajana, josta hänet löydettiin Scandicin toimitusjohtajaksi.

– En tiedä vielä lainkaan, mihin olen tästä suuntaamassa. Olen 55-vuotias, ja minulla on vielä runsaat kymmenen vuotta aktiivista työaikaa. Olen nauttinut työstäni mara-alalla, koska tämä on feelgood-bisnestä, jolla toimii valloittavia ihmisiä. Alun perin tulin vain pistäytymään, mutta olen viihtynyt erinomaisesti. En pidä kuitenkaan itseäni hospitality-ihmisenä vaan enemmänkin kuluttajaliiketoiminnan ja johtamisen ammattilaisena.

Käyhkö ei havittele kokoaikaiseksi hallitusammattilaiseksi, jollaisiksi monet entiset johtajat ovat päätyneet, vaikka hänellä yksi hallituspesti onkin. Hänet valittiin alkukesästä suurkeittiölaitteita suunnittelevan, valmistavan ja myyvän Dieta Groupin hallituksen puheenjohtajaksi.

– En usko, että viihtyisin puhtaasti hallitusammattilaisena vaan haluan pikemminkin päästä itse tekemään oikeita asioita sen sijaan, että vaikuttaisin vain taustalla. En tiedä onko tämä joku mielenvinouma, mutta viihdyn etulinjassa tekijöiden kanssa.

Johtamisessa on etua kokemuksesta, eikä yritysten ylimpään johtoon kovin usein junioreita valita.

– Kyse on sekä ihmis- että itsetuntemuksesta ja ennen kaikkea oman epätäydellisyytensä hyväksymisestä – siitä, ettei kuvittele osaavansa ja ehtivänsä kaikkea vaan ymmärtää täydentää tiimiänsä oikeanlaisilla ihmisillä. Jos olisin päätynyt Scandicin toimitusjohtajaksi 15–20 vuotta sitten, emme missään tapauksessa olisi tulleet valituksi kahdesti Suomen parhaaksi työpaikaksi. Olin silloin vielä liian epäkypsä. Johtajan tehtävänä on antaa osaavien ihmisten tehdä päätöksiä ja silti kantaa niistä vastuuta. Ylin johto on aina lopulta vastuussa, mutta se ei voi tehdä kaikkia oikeita päätöksiä. Voi toki tehdä kaikki päätökset, mutta lupaan, että ne eivät ole aina oikeita.