Olet ollut hyvin myönteinen myös ottamaan käyttöön oppimisen uusia menetelmiä.

Tarkoittaakohan tämä sitä, että kielsin piirtoheittimet ja fläppitaulut opetusvälineinä [nauraa]. Olen kyllä ollut innokas tarttumaan digin tuomiin mahdollisuuksiin, sillä opiskelijat poikkeavat oppijoina toisistaan ja saman asian oppimiseen tarvitaan erilaisia menetelmiä. Opiskelijat on nähtävä yksilöinä ja kehitettävä menetelmiä, jotka tukevat oppimista. Opiskelijalähtöisyys ei ole ollut vain yhden oppilaitoksen juttu, vaan asenteet ovat muuttuneet koko yhteiskunnassa. Myös arviointijärjestelmä on muuttunut: nykyisin opiskelijan osaaminen ratkaisee, ei tuntiläsnäolojen määrä.
 

Miten opetuksen muutokset ovat vaikuttaneet Perhon opettajien työhön?

Ennen opettaja suunnitteli ja arvioi itse kaiken, tänä päivänä esimerkiksi opiskelijoiden näytöt tehdään yhdessä elinkeinon kanssa. Myös opettajien täytyy käydä säännöllisesti katsomassa, missä kentällä mennään, jotta he pysyvät ajassa kiinni. Mitä enemmän yhteistyötä tehdään elinkeinon kanssa, sen parempi.

Kasvatusvelvollisuus on nykyisin huomattava osa opettajien työtä. Ei heidän ennen tarvinnut perehtyä opiskelijoiden perhe-elämään tai muihin ongelmiin. Tänä päivänä opettajan pitää antaa itsestään enemmän ja mennä lähelle opiskelijaa, joskin ammatillisuutensa säilyttäen. Tehtävä on vaativa.

Yrityksistä kantautuu välillä viestejä siitä, kuinka osa nuorista ei ole valmis työelämään. Miten opiskelija on muuttunut?

70-luvulla opiskelijalla piti olla takanaan monen kuukauden harjoittelu alalla, ennen kuin hän pystyi hakemaan Perhoon, joka oli erikoisammattikoulu. Sitten tuli vaihe, jossa opiskelijan täytyi Perhoon hakeakseen opiskella ensin toisessa ammattikoulussa. 80-luvun lopussa järjestelmä muuttui siten, että Perhoon sai hakea suoraan peruskoulusta. Silloin opiskelijoissa tapahtui iso muutos.

16-vuotiaan kohdalla ennustettavuus on ollut aina yhtä hankalaa. Nuori voi vaikuttaa pääsykokeissa ihanteelliselta tapaukselta, mutta sitten hänen elämässään tapahtuukin muutoksia, jotka vaikuttavat koulunkäyntiin. Polarisaatio on myös lisääntynyt: opiskelijoissa on entistä selkeämmin ongelmallisia tapauksia tai huippuja, keskiverto-opiskelijoiden osuus on vähentynyt. Se tuo pedagogiikkaan tarvetta huomioida opiskelijat yksilöinä.

Osa opiskelijoista tarvitsee moniammatillista ohjausta, sillä heidän ongelmansa ovat paljon rankempia kuin aikaisemmin. Huippujen kohdalla taas opetuksen on oltava tarpeeksi haastavaa, jotta motivaatio säilyy. Heidän takiaan kilpailuihin resursointi on järkevää, kunhan pystytään huolehtimaan myös toisesta ääripäästä.

Ravintola-alan toisen asteen koulutuksen tehtävä on tuottaa työntekijöitä toimialan perustehtäviin. Kokeista ja tarjoilijoista on pulaa, ja alan vetovoimaisuudesta kannetaan huolta. Millaisia ratkaisuja ammatillinen koulutus voi tarjota?

Vaikka koulu olisi vetovoimainen, se ei pysty takaamaan valmistuneen opiskelijan pysymistä alalla. Vetovoimatyö vaatii yhteistyötä koulujen ja elinkeinon välillä. Elinkeino on mennyt paljon eteenpäin ajoista, jolloin osa yrityksistä käytti työharjoittelijoita ruuhkahuippujen tasoittajina. Yritykset ovat ymmärtäneet, että opiskelijoiden työelämäjaksot vaativat resursointia mutta ovat myös mahdollisuuksia tuleviin rekrytointeihin.

Työperäinen maahanmuutto on nähty yhtenä ratkaisuna työvoimapulaan, mutta lupaprosessi on hidas. Oletko samaa mieltä?

Työperäisen maahanmuuton sujuvoittaminen on välttämättömyys. Koulutuksessa siihen liittyvä hallinnollinen ongelma on ammatilliseen tutkintotavoitteeseen kuuluva suomen kielen testi. Muutaman kuukauden maassa ollut henkilö ei voi mitenkään läpäistä koetta eikä siten saada opiskelupaikkaa. Englanninkielisen opetuksen lisääminen vaatisi taas oppilaitoksille enemmän resursseja.

Työelämässä esiintyy ymmärtääkseni ainakin sitä ongelmaa, että suomea osaamattomia ei uskalleta palkata, vaikka juuri työyhteisössä he voisivat oppia kieltä ja kulttuuria. Käynnistimmekin Perhossa jo vuonna 2006 koulutuksen, jossa suomalaiset ja ulkomaalaiset oppivat samassa ryhmässä kieltä ja kulttuuria toisiltaan. Perhon ulkomaalaisista opiskelijoista suurin osa jää Suomeen töihin, mutta korkeakouluissa tilanne on ilmeisesti toinen.

Oletko saanut selville Perhon opiskelijoiden motivaation ja sen säilymisen lähteitä?

Yhtä kaavaa ei ole. Uskon lumipalloilmiöön, jossa kiinnostus omaa työtä kohtaan kasvaa ja säilyy osaamisen kehittymisen myötä. Uuden oppiminen lisää innostusta. Alan koulutuksessa voitaisiin vielä selvemmin tunnistaa, kuinka suuri vaikutus opettajan persoonalla on siihen, innostuvatko nuoret vai eivät. Omaa mieltäni lämmitti Haaga-Helian vuosijuhlassa tapaamani kokenut tarjoilija, jolle oli jäänyt mieleen kauan sitten laskentaopin tunnilla sanomani asia: Ei ole teidän vikanne, jos ette tykkää matematiikasta, mutta on minun vikani, jos te ette opi sitä.

Minkä neuvon antaisit nyt Perhossa esimiestyötä aloittelevalle itsellesi?

Henkilöstön kohtelu oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti on johtamisen ykkösasia. Luottamus henkilöstöön, delegointikyky, on toinen. Ihmiset osaavat paljon enemmän kuin johtaja kuvittelee. Opin sietämään epävarmuutta sekä hyväksymään tosiasian, ettei koskaan tule valmista. Laatukoulutus oli minulle paras johtamisen koulutus, jossa opin hahmottamaan kokonaisuutta eri osioiden kautta, esimerkiksi henkilöstön ja sidosryhmien osallistamista suunnittelutyöhön.

Minkä trendien ja megatrendien uskot vaikuttavan alaan tulevaisuudessa Suomessa?

Alustatalous tulee jatkossakin vaikuttamaan hotelli- ja ravintolaelinkeinoon. Ja jos anniskeluun liittyvä verotus ei alene, myös aterioiden kotiinkuljetuksen suosio saattaa kasvaa, sillä anniskelun vähentyminen on ollut pitkälti hintakysymys. Nopea ruokailu tuskin menettää suosiotaan, mutta fine dining -paikkojen kovaan kasvuun en usko. Suomessa on vaikeaa saada riittämään asiakkaita tarkan kohderyhmän ravintoloille. Pääkaupunkiseudulla monilla nuorilla aikuisilla on varaa käydä ravintoloissa melko usein, ja he tapaavat toisiaan mieluummin niissä kuin kodeissa. Kansainvälisissä metropoleissa on menty jo niin pitkälle, että pieniin asuntoihin ei tehdä kunnollisia keittiöitä lainkaan.

Kunniakrouvarin arvonimi myönnetään kerran vuodessa MaRan liittokokouksen yhteydessä alalla erityisen ansioituneille henkilöille. Arvonimen saajalle luovutetaan pronssista valmistettu krouvarin avainriipus. Arvonimen saajat valitsee MaRan hallituksen työvaliokunta.