Kysyimme Hospitality Forumin osallistujilta, mikä on MaRan tärkein edunvalvonnan kohde ensi kevään eduskuntavaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa. Tulos oli murskaava. Helpotusta työvoimapulaan piti tärkeimpänä edunvalvonnan kohteena yli 80 prosenttia vastanneista.

Innolinkin tekemän tuoreen Palvelualojen Osaajabarometrin mukaan meidän toimialojemme rekrytointivaikeudet olivat selvästi palvelualojen suurimmat . Peräti 78 prosenttia majoitusalan yrityksistä ja 73 prosenttia ravintola-alan yrityksistä piti osaavan työvoiman rekrytointia vaikeana. Hallituksen ja aluehallintovirastojen asettamat perusteettoman ankarat koronarajoitukset kriisiyttivät työvoimatilanteen matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alalla.

Tilanne on yhtä murheellinen muuallakin Euroopassa. Eurooppajärjestö Hotrecin tekemän kyselyn mukaan hotelli- ja ravintola-alalta puuttuu 10–20 prosenttia tarvittavasta henkilöstöstä.

Työvoimapulan ratkaiseminen on visaista. Osa työvoimapulan syistä on syntynyt vuosien kuluessa ja osa on julkisen vallan aiheuttamia. Työvoimapulan perussyy on vuosia jatkunut heikko syntyvyys Suomessa. Eläkkeelle siirtyvät ja yhä enemmän julkisen vallan hoivapalveluja tarvitsevat ikäluokat ovat merkittävästi suurempia kuin työelämään tulevat ikäluokat. Tämä erittäin epämiellyttävä kehitys on jatkunut jo kauan, eikä lääkettä sen korjaamiseksi ole löytynyt. Suomessa syntyvyyden kehitys on selvästi muita Pohjoismaita heikompaa.

Suomen poliittinen ilmapiiri ei ole ollut myönteinen työperäisen maahanmuuton lisäämiselle. Ei siitäkään huolimatta, että tilastojen perusteella on ilmiselvää, että Suomi ja suomalaiset tarvitsevat työperäistä maahanmuuttoa. Jollemme saa merkittävää lisäystä työperäisten maahanmuuttajien määrään, osa yrityksistä ei pysty toimimaan täydellä teholla eikä vanhentuvalle väestölle riitä hoitajia.

Myös ay-liike on pitkään vastustanut työperäisen maahanmuuton lisäämistä, kun työttömyyskortistossa on työvoimaa tarjolla. Valitettavasti osa kortistossa olevasta työvoimasta on väärässä paikassa, osaaminen ei vastaa nykyajan tarpeita ja työhalu ei ole aina paras mahdollinen. Toisena argumenttina ay-liike on ilmoittanut työehtojen polkemisen. Selvää on, että ulkomaalaisiin työntekijöihin tulee soveltaa työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia samalla tavalla kuin suomalaisiin työntekijöihin. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että resurssit valvontaan ovat riittävät.

Työperäiseen maahanmuuttoon on panostettava. Koska työvoimatilanne on heikko kaikkialla Euroopassa, työvoimaa on etsittävä erityisesti Euroopan ulkopuolisista maista. Kilpailu hyvistä työntekijöistä on ankaraa, eikä ole mitenkään selvää, että ulkomaalaiset työntekijät haluavat tulla Suomeen, kun muitakin vaihtoehtoja on. Saatavuusharkinta tulee poistaa ja oleskelulupien saamista tulee yksinkertaistaa ja nopeuttaa merkittävästi.

Ruotsi on menestynyt talouden maaottelussa olennaisesti Suomea paremmin jo 15 vuotta. Yhtenä syynä on se, että Ruotsissa on jo 2000-luvun alussa syntynyt puoluerajat ylittävä yhteisymmärrys siitä, että jokaisen täytyy huolehtia toimeentulostaan tekemällä töitä. Tämä strategia on toiminut myös käytännössä. Esimerkiksi noin 10 vuotta sitten Ruotsissa alennettiin ansiotulojen verotusta, mutta se koski vain työtuloa ja siihen rinnastettavaa yrittäjätuloa. Veronhuojennus ei koskenut eläkkeitä eikä työttömyysturvaetuuksien verotusta. Kovia toimia Suomesta katsottuna, mutta tehokkaita. Ruotsi on panostanut myös työperäiseen maahanmuuttoon jo kauan. Suomella on paljon oppimista Ruotsista. Rohkea, vuosikausia jatkunut työvoimapolitiikka on yksi tärkeä syy sille, miksi Ruotsi on selvästi Suomea edellä talouden maaottelussa. Toivottavasti ensi kevään eduskuntavaalien jälkeinen hallitus ottaa oppia Ruotsista.