Matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-ala on ollut koronan kourissa tätä kirjoittaessani (4.10.2021) jo lähes 19 kuukautta. Rajoitukset ovat tehneet lukuisten jäsenyritystemme liiketoiminnan harjoittamisesta mahdotonta tai ainakin heikentäneet sen harjoittamisen edellytyksiä merkittävästi. Rajoitukset saatiin voimaan nopeasti, mutta niiden purkaminen on ollut huomattavan vaikeaa.

Eduskunnan, valtioneuvoston, aluehallintovirastojen ja kuntien rajoituspäätöksissä ei ole otettu huomioon, että rajoitukset merkitsevät yrittäjien, työntekijöiden ja heidän perheidensä toimeentulon merkittävää heikkenemistä. Julkisessa keskustelussa on ollut helppo vaatia esimerkiksi ravintoloiden sulkemista tai toiminnan merkittävää rajoittamista, mutta harvemmin, jos koskaan, on edes viitattu siihen, miten suuria toimentulon ongelmia rajoitukset aiheuttavat yrittäjille ja työntekijöille.

Rajoituksista on tullut arkipäivää. Kansalaisten on ollut helppo hyväksyä rajoitukset, koska ne eivät ole vaikuttaneet heidän toimeentuloonsa – toisin kuin niiden onnettomien, jotka hankkivat elantonsa toimialoilla, joihin korona ja rajoitukset ovat iskeneet. Samanaikaisesti, kun kuluttajien luottamus omaan talouteensa on korkeammalla kuin koskaan, ja he miettivät suuria investointeja kuten asunnon vaihtoa, mökin tai auton ostamista, meidän alamme yrittäjät ja työntekijät ovat katsoneet seuraavaan päivään ja selviytymistä siitä seuraavaan. Tästä näkökulmasta rajoitusten purkaminen on ollut tuskastuttavan hidasta.

Valtioneuvosto julkaisi syyskuun alussa uuden hybridistrategian, jonka pääviestinä oli yhteiskunnan avaaminen. Tavoitteena on kaikkien rajoitusten poistaminen, kun noin 80 prosenttia kansalaisista on saanut kaksi rokotetta tai kaikilla on ollut mahdollisuus saada rokote. Hybridistrategian julkaisun yhteydessä valtioneuvosto totesi, että jaottelusta perustasoon, kiihtymis- ja leviämisvaiheeseen luovutaan. Myös pelkästä ilmaantuvuuslukujen tuijottamisesta piti siirtyä sairaan- ja tehohoidon kuormittumiseen. Ravintolarajoitukset perustuvat kuitenkin edelleen jaotteluun eri vaiheisiin ja pelkästään ilmaantuvuusluvun seuraamiseen.

Rajoitusten purkaminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Aluehallintovirastot purkivat yleisötilaisuuksien rajoitukset ja kokoontumisrajoitukset kaikkialta Suomesta 1.10.2021, kun olivat ensin tiukentaneet niitä muun muassa Pirkanmaalla, Jyväskylässä, pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Karjalassa. MaRa valitti päätöksistä jäsenyritystensä asiamiehenä. Aluehallintovirastot purkivat kahden metrin etäisyysvaatimuksen ja pääkaupunkiseudulla katsomoiden lohkojaon ennen kuin kahta viikkoa päätöksistä oli kulunut. Tapahtumia varjostaa kuitenkin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa tiukat ravintolarajoitukset, joiden pitäisi kuitenkin olla jo poistettu tämän lehden ilmestyessä.

Ravintolarajoitukset ovat edelleen kireitä leviämisvaiheen alueilla. Ankarien rajoitusten piirissä on tätä kirjoittaessani edelleen yli 50 prosenttia ravintola-alan liikevaihdosta. STM vastustaa rajoitusten purkamista niin kauan kuin se on mahdollista. Rajoitusten purkaminen riippuu siitä, tekeekö valtioneuvosto STM:n kannan vastaisia päätöksiä.

Matkustusrajoitukset ovat olleet ankaria koko kriisin ajan. Hallituksen esitys on lokakuun alkupuolella eduskunnan käsittelyssä. Valtioneuvosto esitti, että rajoitukset jatkuisivat vuoden loppuun asti. Esitystä ei kannattanut kukaan, ei edes THL.

Korona-ajan rajoitustoimet poistuvat marraskuun alkuun mennessä. Sen jälkeen rajoitukset perustuvat alueelliseen tilannearviointiin ja aluekohtaisiin rajoituksiin valtakunnallisten rajoitusten sijaan. Koronasta tulee rokottamattomien sairaus. Jatkossa rajoituksissa on kysymys siitä, miten lainsäätäjä ja aluehallintovirastot suhtautuvat rokottamattomiin. On selvää, ettei ole moraalisesti ja oikeudellisesti oikein, jos liiketoiminnan ja työn rajoittamista perustellaan sillä, että vapaaehtoisesti rokotteen ottamatta jättäneet sairastuvat ja joutuvat sairaalahoitoon.