Asuinkerrostaloissa harjoitettavasta airbnb-liiketoiminnasta on taitettu peistä mediassa (esimerkiksi HS 25. ja 26.9.2023).

Lainsäätäjä on suosinut airbnb-liiketoimintaa hotelliliiketoiminnan kustannuksella. Hallitusohjelma lupaa tähän muutosta. Useat kunnat, muun muassa Helsinki, Oulu ja Turku, ovat puuttuneet airbnb-liiketoimintaan kaavoitus- ja rakennuslupalainsäädännön perusteella. Jotkin kunnat, esimerkiksi Rovaniemi, ovat antaneet airbnb-liiketoiminnan kukoistaa tuomioistuinten lainvoimaisista tuomioista huolimatta. Nämä tuomiot kieltävät yksiselitteisesti airbnb-liiketoiminnan harjoittamisen asuinkerrostaloissa.

Airbnb-liiketoiminta on ryöpsähtänyt yli äyräiden esimerkiksi Amsterdamissa ja Venetsiassa. Sijoittajat ovat ostaneet kaupungin keskustojen pieniä asuntoja, minkä seurauksena asuntojen hinnat ovat nousseet paikallisten asukkaiden ulottumattomiin, samoin vuokrat. Asukkaat ovat joutuneet muuttamaan pois kaupunkien keskustoista. Samalla monet heidän käyttämistään palvelualojen yrityksistä ovat joutuneet lopettamaan. Kaupunkien omaleimaisuus on vaarassa kadota.

Seurauksena on ollut, että asukkaat ovat alkaneet suhtautua kielteisesti matkailijoihin. Tämä on erittäin ikävä ilmiö, sillä paikallisten asukkaiden hyväksyntä on elinehto matkailun kasvulle.

Myös Suomessa Rovaniemellä ollaan menossa tähän suuntaan. Rovaniemen erityinen ongelma on, että hotellien rakentaminen on ollut erittäin vaikeaa ja aikaa vievää. Kun matkailu on samalla kasvanut vauhdilla, ylikysyntä on purkautunut asuinkerrostaloihin.

Lainsäätäjän tärkein tehtävä on luoda tasapuoliset kilpailuolosuhteet samanlaista toimintaa ja samoista asiak­kaista kilpailevien toimijoiden välille. Sama koskee viranomaisia. Asiakkaat ratkaisevat menestyjät, eivät lainsäätäjä ja viranomaiset.

Kun hotelleita koskevan lainsäädännön purkaminen kokonaan ei ole realistinen tavoite, ainoa mahdollisuus on alkaa säännellä airbnb-liiketoimintaa samalla tavalla kuin hotelliliiketoimintaa. Majoitusliiketoimintaa on kaikki sellainen toiminta, jota asunnon omistaja tai vuokraaja harjoittaa sellaisessa asuinhuoneistossa, jossa hän ei asu. Omassa asuinkäytössä olevan asuinhuoneiston satunnainen ja vähäinen luovuttaminen maksua vastaan muiden käyttöön ei ole ammattimaista majoitusliiketoimintaa. Huomioon tulee lisäksi ottaa kaavoitus- ja rakentamislainsäädännön asettamat rajoitukset.

On hämmentävää, että lainsäätäjä on suosinut airbnb-liiketoimintaa. Airbnb-majoitus on pois hotelleilta, hostelleilta ja huoneistohotelleilta, jotka ovat huomattavasti työllistävämpiä ja tuovat paljon enemmän verotuloja kuin airbnb-majoitusliiketoiminta. Miksi lainsäätäjä on halunnut suosia vähemmän työllistävää ja verotuloja tuovaa liiketoimintaa? Tämä epäsuhta korostuu vielä, kun hallituksella on tarkoitus nostaa majoitusliiketoiminnan arvonlisävero 10 prosentista 14 prosenttiin.