Pauliina Pelto-Piri ja Minna Willman-Koistinen Ruokavirastosta kertoivat elintarvikkeisiin liittyvästä rikollisuudesta toukokuussa järjestetyssä Elintarvikepäivässä.
He työskentelevät Ruokaviraston ja Tullin hankkeessa, joka kehittää elintarvikerikollisuuden torjuntaa. Yhteistyöhön osallistuvat myös muut viranomaiset, kuten poliisi, verottaja, aluehallintovirastot ja kunnallinen elintarvikevalvonta.
Elintarvikeketjun rikollisuus on maailmanlaajuinen miljardibisnes. Sen uhriksi joutuvat helpoimmin pienet ja keskisuuret yritykset, erityisesti perheyritykset. Uutta Willman-Koistisen ja Pelto-Pirin mukaan on, että organisoitunut rikollisuus soluttautuu hyvämaineisiin yrityksiin ja hyödyntää niiden jakelukanavia. Motiivina on lähes aina taloudellinen hyöty.
Laaja kirjo rikoksia
Elintarvikerikollisuus on moninaista. Se voi liittyä mihin tahansa liiketoimintaketjun osaan: valmiisiin elintarvikkeisiin, kasveihin, eläimiin, siemeniin, viljelijätukiin, tuotteiden myyntiin ja markkinointiin. Esimerkkitapaukset ovat räikeitä. Lannoitteisiin sekoitetaan jätettä, kasvinsuojeluaineita väärennetään, sairaiden tai lääkittyjen eläinten lihaa käytetään elintarvikkeiden valmistukseen. Sivutuotteita, joiden käsittelystä EU:ssa on tiukat vaatimukset, voidaan hävittämiskustannusten välttämiseksi dumpata metsään tai jopa jauhaa mukaan elintarvikkeisiin. Tyypillistä on marjojen muuttaminen ”suomalaisiksi” merkinnät väärentämällä tai tavallisten elintarvikkeiden myyminen luomuna.
Elintarvikerikollisuudelle ei ole erikseen rikosnimikettä, vaan kyse voi olla esimerkiksi kavalluksesta, markkinointirikoksesta tai petoksesta. Terveysrikoksesta on kyse silloin, kun elintarvikkeet aiheuttavat vaaraa hengelle ja terveydelle. Tällaiseen rikokseen syyllistyi ravintoloitsija, joka säilytti helposti pilaantuvia raaka-aineita lämpimässä ja myi pilaantunutta ruokaa. Törkeä petos puolestaan oli kyseessä, kun lihayritys myi ulkomaista saksanhirveä kotimaisena porona, hirvenä tai peurana aina sen mukaan, mitä asiakkaat kulloinkin tilasivat.
Elintarvikerikollisuutta voi tulla vastaan yllättävissäkin yhteyksissä. Hygieniapassitestien järjestämiseen osallistunut käännöstoimisto sai tuomion törkeästä petoksesta annettuaan osallistujille oikeita vastauksia kysymysten käännösten mukana.
Lakimies Pauliina Pelto-Piri (vas.) ja johtava asiantuntija Minna Willman- Koistinen valaisivat Elintarvikepäivän esityksessään elintarvikeketjun rikollisuutta ja siltä suojautumista. (Kuvat: Laura Oja)
Nopea valvonta puree
Elintarvikerikos on usein piilorikollisuutta, jota perinteinen viranomaisvalvonta ei tavoita. Oiva-tarkastuksia ei ole tarkoitettu rikollisuuden estämiseen. Pelto-Piri ja Willman-Koistinen totesivat olevan ongelmallista, ettei yrityksen asiakirjojen tarvitse olla nähtävillä tarkastushetkellä. Tämä antaa aikaa hämärien hankkeiden piilottamiseen. Kuulija jäi pohtimaan, että lisäaika on kuitenkin usein tarpeen jo siksi, että yllätystarkastuksissa ei aina ole paikalla toiminnasta vastaavaa, jolla olisi pääsy kaikkiin asiakirjoihin.
Haasteensa elintarvikerikollisuuden torjuntaan tuovat Suomen pitkät etäisyydet ja valvonnan alueellisuus. Osa elintarvikehuoneistoista on liikkuvia, toisilla on tuotanto ja hallinto eri paikkakunnilla. Jotta toimet tehoaisivat, niitä pitäisi tehdä usean valvontayksikön alueella samanaikaisesti. Toimintaa jää myös valvonnan katvealueelle. Valvojille tuttu ongelma on, että ravintolan vastuuhenkilö vaihtuu jatkuvasti, jolloin pakkokeinot eivät tehoa.
Pelto-Pirin ja Willman-Koistisen mukaan torjuntahankkeen myötä kehittyvä uusi ymmärrys elintarvikerikollisuuden monialaisuudesta helpottaa sen selvittämistä. On havaittu, että rikos yhdellä sektorilla usein merkitsee rikollista toimintaa toisellakin. Tämä pätee myös lievempiin laiminlyönteihin. Jo hankkeen vireillepanovaiheessa vuonna 2018 poliisin harmaan talouden yksikön kanssa tehty selvitys osoitti, että huonon Oiva-arvosanan saaneilla yrityksillä on muita useammin verovelkaa ja työnantajan vakuutusmaksut suorittamatta.
Selvitä taustat
Mihin yrityksen kannattaa kiinnittää huomiota, jotta välttäisi elintarvikerikoksen uhriksi joutumisen? Pelto-Piri ja Willman-Koistinen painottivat taustaselvitysten merkitystä. Kauppakumppanien taustaan kannattaa tutustua ja tarkistaa esimerkiksi laitoshyväksyntä ja valvonnan piiriin kuuluminen sekä mahdolliset aiemmat tuomiot. Myös perinteinen raaka-aineiden vastaanottotarkastus ja asiakirjojen tarkastus on tärkeää.
Erityisesti on syytä olla tarkkana, kun tavarantoimittaja on uusi. Kauppakumppanin tuttuus ei kuitenkaan aina estä rikollisuutta. Uusi ilmiö maailmalla on, että rikollisjärjestöt pyrkivät soluttautumaan hyvämaineisiin yrityksiin, jolloin toinen osapuoli ei osaa epäillä petosta. Myöskään sertifikaatit ja laatujärjestelmät eivät välttämättä takaa rehellistä toimintaa.
Jos yritys epäilee joutuneensa elintarvikerikoksen kohteeksi, kannattaa mieluummin ottaa yhteyttä viranomaiseen kuin ruveta itse pöyhimään asiaa. Kynnystä ei kannata asettaa liian korkealle eikä antaa rikolliselle aikaa todisteiden hävittämiseen. Jos yritys vain vähin äänin vaihtaa raaka-aineen toimittajaa, viranomainen jää vaille tietoa ja rikollinen voi jatkaa toimintaansa toisaalla.
Yhteydenotot elintarvikerikosepäilyissä: rikostorjunta@ruokavirasto.fi
Ravitsemuslaatu, hävikki ja elintarvikejätteet Oiva-valvontaan?
Karoliina Väisänen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta kertoi Oivallista ruokaa -hankkeesta, joka selvittää, voidaanko ravintolaruokailun kestävyyttä edistää elintarvikevalvontaa laajentamalla. Hankkeessa pohditaan, kuinka valvonnalla voitaisiin parantaa ruoan ravitsemuksellista laatua sekä elintarvikejätteen ja ruokahävikin hallintaa.
Hankkeessa on selvitetty sekä valvontaviranomaisten että ravintoloiden näkemyksiä siitä, miten nämä kaksi asiakokonaisuutta soveltuisivat Oiva-valvonnan osaksi. Sen yhteydessä on tuotettu mallilomake mahdolliseen valvontaan, ja luvassa on koulutus- ja neuvontamateriaalia aiheesta.
Jo tähän mennessä on havaittu, että ravitsemuslaatu ja toisaalta elintarvikejäte ja ruokahävikki olisivat valvontakohteina hyvin erilaisia. Haastatellut viranomaiset tähdensivät, että valvonnan on perustuttava lainsäädäntöön. Ravitsemuslaatua ei säädellä laissa julkisia ruokapalveluja lukuun ottamatta. Vajaan vuoden voimassa ollut jätelaki sen sijaan velvoittaa ravintolat kirjaamaan elintarvikejätteen ja mahdollisuuksien mukaan ruokahävikin määrän. Elintarvikejätteen seuranta ei kuitenkaan ole mukana Oiva-valvonnassa.
Valvonnassa voitaisiin viranomaisten mukaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, onko henkilökuntaa koulutettu hävikin hallintaan, onko myymättä jääneelle ruoalle toimintasuunnitelmaa ja onko toimipaikalla hävikkiruoan myyntiä tai luovuttamista.
Jotkut haastatelluista toimijoista katsoivat, että hävikin hallinta on jo arkipäivää monenlaisissa tarjoilupaikoissa eikä valvonnan ulottaminen siihen aiheuttaisi ongelmia. Toiset pitivät hävikkikirjausten tarkastamista turhana.
Ravitsemuslaatua voitaisiin valvontaviranomaisten mukaan edistää pikemminkin ohjauksen ja neuvonnan keinoin. Valvojat myös ymmärsivät ravintolakentän moninaisuuden: grillikioski on eri asia kuin kunnallinen keskuskeittiö.
Oivallista ruokaa -hankkeessa on mukana kolme ammattikorkeakoulua ja Itä-Suomen yliopisto. Sitä rahoittavat maa- ja metsätalousministeriö ja Ruokavirasto. Hankkeessa on tähän mennessä valmistunut kaksi kirjallisuuteen perustuvaa taustaselvitystä. Nyt on meneillään pilotointivaihe. Hankkeen tuloksista viestitään vielä tämän vuoden lopussa.
Lisätietoja: www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/oivallista-ruokaa
Ruoka- ja juomatrendit ravintoloissa
01.03.2024
Lue lisää
Kokkimaajoukkue matkalla Stuttgartiin
15.10.2023