Meriliikenne sisällytetään vuodesta 2024 alkaen EU:n päästökauppaan, joka koskee yli 5 000 bruttotonnin aluksia. Päästökauppadirektiivi sisältää saaristopoikkeuksen, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat kansalliseen harkintaan perustuen jättää valtion ja sen alle

200 000 asukkaan saaren välisen matkustaja-alusliikenteen päästökaupan ulkopuolelle vuoteen 2030 asti.

Suomen osalta saaristopoikkeus koskisi suurempien matkustaja-alusten ja -autolauttojen matkoja Manner-Suomen ja Ahvenanmaan välillä. Muilla Suomen saaristoreiteillä ei kulje päästökauppaan kuuluvia matkustajalaivoja.

MaRa pitää tärkeänä, että Suomi ei ota käyttöön meriliikenteen päästökaupassa saaristopoikkeusta, koska se jättäisi varustamojen viihderisteilyt Manner-Suomen ja Ahvenmaan välillä kokonaan päästökaupan ulkopuolelle.

Tampereen yliopiston vuoden 2017 selvityksen mukaan Suomen valtio tukee ulkomaille matkustamista, kokousten järjestämistä, kelluntaristeilyjä ja juhlimista viihderisteilijöillä noin 250 miljoonalla eurolla vuosittain. Viihderisteilyjä tarjoavat varustamot saivat yliopiston selvityksen mukaan suoraa miehistötukea 38,7 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin epäsuora tuki on palvelujen arvonlisä- ja valmisteverottomuus, noin 184 miljoonaa euroa vuodessa.

Viihderisteilytuet vääristävät kilpailua risteilijöiden ja majoitus-, ravintola- ja kokouspalveluja maissa tarjoavien yritysten välillä. Maissa toimivilla yrityksillä ei ole mitään mahdollisuutta menestyä hintakilpailussa viihderisteilijöiden kanssa.

TAKin tuoreen kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset matkailijat kuluttivat laivamatkoillaan Ruotsiin ja Viroon 700–1000 miljoonaa euroa vuonna 2022. Summa sisältää laivoilla ja kohdemaissa kulutetun rahan. Tämä kulutus vähentää merkittävästi matkailu- ja ravintolapalveluiden käyttöä ja siten myös verotuloja Suomessa.

Merkittävä lisätuki varustamoille

Suomessa meriliikenteen saaristopoikkeus olisi käytännössä varustamoille myönnettävä uusi ja merkittävä tuki, koska päästökauppa ei koskisi Ahvenmaan kautta kulkevaa meriliikennettä vuoteen 2030 asti. Saaristopoikkeuksella varustamot saisivat vuosittain 18,1 miljoonan euron vähennyksen kustannuksiinsa.

Ahvenanmaalla pysähtyvä laivaliikenne on merkittävästi suurempaa kuin todellinen henkilö- ja tavaraliikennetarve Manner-Suomen ja Ruotsin ja Ahvenanmaan välillä edellyttäisi. Se on suurilta osin muuta kuin aitoa tarpeen synnyttämää saaristoliikennettä. Varustamot ovat suunnitelleet reitit kulkemaan Ahvenanmaan kautta, koska saari sijaitsee EU:n tullialueen ulkopuolella ja risteilymatkustajat voivat tehdä ostokset laivalla verottomasti.

MaRa katsoo, että Suomen ei tule lisätä viihderisteilytukia Ahvenanmaan saaristopoikkeuksen käyttöönotolla. Viihderisteilyn tukia tulee päinvastoin vähentää. Saaristopoikkeusta ei tule ottaa käyttöön, koska se vääristäisi kilpailua meriliikenteessä.

Lentoliikenteen päästökauppa kiristyy

Myös lentoliikenteen päästökauppa kiristyy, kun päästöoikeuksien ilmaisjaosta luovutaan asteittain. Päästökauppadirektiivi koskee lentoliikennettä ETA-alueen sisällä. Päästökaupasta ja Refuel EU:sta aiheutuu Finnairille reilusti yli sadan miljoonan euron vuotuiset kustannukset päästöoikeuksien ilmaisjaon päättyessä vuonna 2026.

Päästökaupan aiheuttamat lisäkustannukset heikentävät yhtiön kilpailukykyä ja mahdollisuuksia investoida uuteen polttoainetehokkaampaan kalustoon ja vihreään siirtymään todellisten päästövähennysten aikaansaamiseksi. On erittäin tärkeää, että Suomen lentoliikenteen päästökaupasta saadut huutokauppatulot, arvion mukaan 45 miljoonaa euroa vuodessa, käytettäisiin lentoliikenteen vihreän siirtymän tukemiseen.

Jos lentoliikenteen päästökaupasta ei EU:ssa muuta sovita, direktiivi laajenisi vuonna 2027 myös ETA-alueen ulkopuolisiin lentoihin. Laajeneminen johtaisi Finnairin kilpailukyvyn huomattavaan rapautumiseen ja Suomen saavutettavuuden heikkenemiseen. Tällä olisi erittäin kielteiset vaikutukset Suomen matkailualalle.

Päästökaupan soveltamisalan laajentaminen ohjaisi kaukoliikenteen matkustajavirtoja ETA-alueen ulkopuolisiin hubeihin kustannusten minimoimiseksi. Päästökauppadirektiivin soveltamisalan laajentaminen johtaisi todennäköisesti lentoliikenteen päästöjen globaaliin kasvuun, sillä lyhyempien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien lentoreittien kustannustaso kallistuisi suhteessa pidempiin reitteihin, jotka eivät olisi päästökaupan piirissä.

Kansainväliseen lentoliikenteeseen sekä Finnairin toimintaan ja kilpailuasemaan vaikuttavilla päätöksillä on erittäin suuri merkitys matkailutoimialalle ja sen kasvun edellytyksille Suomessa. Valtion tulee huolehtia siitä, että Finnairilla on kilpailukykyiset toimintaedellytykset kilpailijoihinsa nähden. Finnairille ei voida asettaa uusia ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä velvoitteita muuten kuin kansainvälisillä päätöksillä, jotka koskevat myös kilpailijoita. 

MaRa katsoo, että päästökauppadirektiivin tulee pysyä ETA-alueen sisäisenä työkaluna. Sitä laajemmasta päästökaupasta tulee neuvotella kansainvälisellä tasolla. Tällöin päästövähennystoimet ja kustannukset koskevat kaikkia lentoyhtiöitä ja maita, kilpailu ei vääristy eikä Finnairin kilpailuasema suhteessa kilpailijoihin heikkene.