Ympäristöministeriö lähetti lausuntokierrokselle hallituksen esitysluonnoksen EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetusta (PPWR) täydentävästä kansallisesta lainsäädännöstä. Esityksen tavoitteena on muun muassa poistaa päällekkäinen sääntely kansallisesta lainsäädännöstä ja säätää asetusta täydentävistä velvoitteista.

Velvoitteet astioiden uudelleentäytölle ja -käytölle

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa, josta jäljempänä käytetään termiä pakkausasetus, määritellään noutoruokien ja -juomien uudelleentäyttöä ja uudelleenkäyttöä koskevat velvoitteet.

Asetuksen mukaan asiakkaalla pitää olla 12.2.2027 alkaen mahdollisuus ostaa ravintolasta mukaan otettavat ruoat ja juomat omiin astioihinsa (uudelleentäyttö). Lisäksi ravintoloiden on 12.2.2028 alkaen tarjottava mahdollisuus saada tuotteet uudelleenkäytettäviin astioihin (uudelleenkäyttö).

Uudelleenkäyttövelvoitteet eivät koske alle 10 henkilön yrityksiä

Pakkausten uudelleenkäyttöä koskeviin velvoitteisiin on säädetty poikkeus, jonka perusteella alle kymmenen henkilöä työllistävät mikroyritykset jäävät uudelleenkäyttövelvoitteen ulkopuolelle. Tällaisia yrityksiä on Tilastokeskukselta saadun tiedon mukaan yli 93prosenttia Suomen ravintolayrityksistä.

Suurimmalla osalla ravintoloista ei ole käytännön edellytyksiä toteuttaa uudelleenkäyttöön liittyviä velvoitteita omin resurssein, sillä tilat, laitteet ja henkilöstö eivät riitä astioiden varastointiin ja pesuun. Tämän lisäksi tilojen pitkät ja määräaikaiset vuokrasopimukset ovat alalla yleisiä, eikä muutosten tekeminen välttämättä ole mahdollista kesken vuokrakauden.

Toimiva pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmä ravintoloissa on mahdollista vain keskitetyn järjestelmän avulla, jossa astioiden hankinta, palautus ja pesu hoidetaan ravintolan ulkopuolella. Mikroyrityksiä koskeva poikkeus ja harva asukastiheys rajaavat tällaisen järjestelmän toimivuuden vain suuriin kaupunkeihin.

Valvonta kunnan elintarvikeviranomaisille

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan uudelleentäyttöä ja -käyttöä koskevien velvoitteiden valvonta kuuluisi kunnan elintarvikeviranomaisille, ja Ruokavirasto vastaisi valvonnan valtakunnallisesta ohjauksesta. Esityksessä säädetään myös kunnan oikeudesta periä maksuja näihin velvoitteisiin liittyvistä tarkastuksista ja muista valvontatoimista.

Esityksen mukaan pakkausasetuksen valvontaan liittyvät tiedot tulisi voida erottaa muusta elintarvike-
viranomaisen tekemästä valvonnasta. Tämä edellyttäisi muutoksia viranomaisjärjestelmiin ja lisäisi siten yritysten hallinnollista taakkaa. Käytännössä asetuksen valvonta voisi johtaa uusiin erillisiin tarkastuksiin ja maksuihin.

Valvonta ei saa lisätä tarkastusten eikä maksujen määrää

MaRan näkemyksen mukaan uudelleentäyttöä ja -käyttöä koskevien velvoitteiden valvonta tulee toteuttaa osana elintarvikeviranomaisen nykyisiä tarkastuksia. Ravintoloille ei tule aiheutua uusia erillisiä tarkastuksia, raportteja tai maksuja, eikä valvonnan tule merkittävästi lisätä tarkastuksiin kuluvaa aikaa tai yritysten kustannuksia. Kun pakkausasetuksen valvonta tehdään muiden tarkastusten yhteydessä, valvonnasta aiheutuvat maksut pysyvät kohtuullisina.

MaRan näkemyksen mukaan elintarvikevalvonnan painopisteen tulee jatkossakin olla elintarviketurvallisuuden kannalta olennaisissa asioissa, ja tarkastukset on kohdennettava riskiperusteisesti sinne, missä niillä on suurin merkitys.

Aikataulu herättää kysymyksiä

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan kansallisen lainsäädännön ensimmäisen vaiheen muutosten on tarkoitus tulla voimaan 12.8.2026. Toimeenpanoon liittyy kuitenkin edelleen keskeisiä avoimia kysymyksiä, eikä asetuksen tulkinnasta ole saatavilla riittävää viranomaisohjeistusta. Näin ollen toimeenpanoon esitetty aikataulu on vähintään kyseenalainen.