Ympäristöministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle ehdotuksensa latauspiste- ja automaatiolain muuttamisesta. Lakiehdotuksessa säädetään sähköautojen latauspisteiden ja pyöräparkkien asentamisesta uusiin tai laajamittaisen saneerauksen kohteena oleviin sekä olemassa oleviin ei-asuinrakennuksiin. Muutosehdotukset perustuvat vuonna 2024 päivitettyyn rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin.

Ympäristöministeriö totesi 13.3.2026 julkaistussa tiedotteessaan, että muussa kuin asuinkäytössä olevissa rakennuksissa, joissa on yli 20 pysäköintipaikkaa, tulisi olla vähintään yksi latauspiste jokaista kymmentä paikkaa kohden. Vaihtoehtoisesti vähintään 50 prosentille autopaikoista olisi asennettava kaapeliputkitus, jotta niihin voitaisiin asentaa latauspisteet vuoden 2026 loppuun mennessä.

Lakiin tehtäisiin täsmennys, jonka mukaan latauspisteiden määrää laskettaessa on yli 20 pysäköintipaikkaa sisältävien, ei-asuinkäytössä olevien rakennusten osalta huomioitava vain rakennuksen pysäköintipaikat. Nykyisen lain mukaan laskennassa on huomioitava rakennuksen lisäksi myös kiinteistön pysäköintipaikat, minkä seurauksena latauspisteitä tulisi asentaa määrällisesti huomattavasti enemmän. 

Kansallinen liikkumavara on huomioitu

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan mukaan esitetyllä ratkaisulla vältetään turhien latauspisteiden asentaminen ja jopa satojen miljoonien eurojen hukka-
investoinnit. MaRa pitää erinomaisena, että lakiesityksen valmistelussa on huomioitu MaRan, Kaupan liiton, Kuntaliiton ja Raklin ehdotukset direktiivin täytäntöönpanosta kansallista liikkumavaraa hyödyntäen ja hukkainvestoinnit välttäen.

Myös Ruotsissa sääntelyä tehdään kansallista liikkumavaraa hyödyntäen. Siellä lausuntokierroksella olevassa lakiehdotuksessa latauspisteiden tai putkituksen asentamista koskeva velvoite on olemassa olevien ei-asuinrakennusten kohdalla esitetty rajattavaksi pysäköintipaikkoihin, jotka ovat rakennuksessa.

Suomessa lakiehdotuksessa sääntely on kuitenkin osin epäselvää ja myös ristiriitaista. MaRa on lausunnossaan esittänyt yksityiskohtaiset huomionsa ehdotettuihin säännöksiin ja niiden perusteluihin. Säätelyä ja perusteluja on vielä selkeytettävä niin, että olemassa olevia ei-asuinrakennuksia koskeva velvoite koskee vain rakennuksessa olevia pysäköintipaikkoja.

Pyöräparkkeja koskeva vaatimus on ylimitoitettu

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä edellytetään, että olemassa oleviin, uusiin ja laajamittaisen saneerauksen kohteena oleviin ei-asuinrakennuksiin asetetaan vaatimukset polkupyörille. Niiden pysäköintipaikat määräytyisivät rakennuksen kokonais- tai keskimääräisen käyttökapasiteetin mukaan.

MaRa toteaa, että vaatimuksen soveltaminen on erittäin hankalaa ja että kaavamainen laskenta johtaa vaikeisiin tulkintoihin johtuen rakennusten hyvin vaihtelevista käyttöasteista eri ajankohtina. Rakennusten omistajille ja valvovalle viranomaiselle syntyy merkittävästi hallinnollista taakkaa ja kustannuksia asian selvittämisestä ja laskemisesta.

Ehdotuksen mukaan rakennuksen keskimääräisen- tai kokonaiskapasiteetin määritys olisi omistajan vastuulla. MaRa toteaa, että keskimääräistä asiakasmäärää ei tule laskea niiden ajankohtien perusteella, jolloin rakennuksen käyttöaste on suurimmillaan. Keskimääräistä käyttöastetta tulee tarkastella esimerkiksi kalenterivuoden mittaisena jaksona.

Poikkeukselle on esitetty hyvin suppeaa tulkintaa

Lakiehdotuksen mukaan kaavamaisesta pyöräparkkivaatimuksesta voidaan poiketa sellaisten rakennusten kohdalla, joihin ei tyypillisesti mennä polkupyörällä. Niissä polkupyöräpaikkoja voi olla niin monta kuin on tarpeellista.

Ongelmana on, että ehdotuksen nojalla poikkeusta tulkittaisiin hyvin suppeasti. Ehdotuksen mukaan poikkeusta sovellettaisiin, kun kyseessä on esimerkiksi kauppa tai toimisto, joka sijaitsee moottoritien varrella ja johon ei ole pääsyä polkupyörällä. Tällaisia rakennuksia arvioidaan olevan vain muutamia Suomessa.

MaRan mielestä direktiivi tulee panna täytäntöön kansalliset joustot täysimääräisesti hyödyntäen ja pyörien pysäköintipaikkoja koskevaa poikkeusta tulee tulkita laveasti. Poikkeuksen soveltamisessa on olennaista arvioida tyypillistä saapumistapaa, toisin kuin lakiesitykseen on kirjattu.

MaRa esittää, että lakiehdotuksen perusteluihin sisällytetään tarkempia kirjauksia siitä, miten poikkeamista koskeva harkinta tehdään. Tyypillistä saapumistapaa koskevassa harkinnassa tulee ottaa huomioon pyörätieverkon lisäksi rakennuksen sijainti ja käyttötarkoitus, käyttäjien kulkutapajakauma sekä liikenneolosuhteet. Jos kaikki käyttäjät ja liikkumismuodot huomioiden pyörä ei ole tyypillinen tapa saapua rakennukseen, pitäisi riittää, että siellä olisi asianmukainen määrä pyöräparkkeja, joista arvio tehtäisiin paikallisesti.