Kaivoslakiin tehtäviä muutoksia on valmisteltu hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Ne ovat matkailualan kannalta hyviä. Kunnat saavat lisää valtaa päättää, haluavatko ne kaivosten toimivan kunnan alueella vai eivät.
Kaivostoiminnan tulisi jatkossa perustua kunnan laatimaan yleis- tai asemakaavaan, jolloin kaivosta ei voisi enää perustaa maakuntakaavan pohjalta. Malminetsintälupaa ei saisi myöntää, jos kunta vastustaa lupaa joko kaavoituksen tai muun painavan syyn johdosta.
Ympäristönsuojelua ei saa unohtaa
Kaivoslain muuttamisen keskeisenä tavoitteena on ympäristönsuojelun tason parantaminen, mihin ovat liittyneet myös erimielisyydet poliittisissa neuvotteluissa. Hallituspuolueiden näkemykset ovat poikenneet toisistaan siinä, kuinka hyvin lakiin ehdotetut muutokset parantavat ympäristönsuojelun tasoa.
Aihe nousi keskusteluun Suomen ympäristökeskus SYKE:n viime syyskuussa julkaiseman arviomuistion jälkeen. SYKE arvioi, että ehdotettujen muutosten vaikutukset jäisivät käytännössä vähäisiksi ympäristönsuojelun tasoa parantavina tekijöinä. Tämä johtuu siitä, että pykäliin ehdotetut muutokset on muotoiltu niin yleisluontoisesti, että käytännön vaikutukset ovat vaarassa jäädä pieniksi.
Ympäristöarvot tulee huomioida lain muuttamisessa. Lain säännösten tulee olla selkeät, ja niiden tulee velvoittaa kaivosyhtiöitä estämään vahingollisten ympäristövaikutusten aiheuttaminen. MaRan näkemyksen mukaan ympäristönsuojelun tason parantamista ei voi jättää pelkästään lupamääräyksien varaan. Lakiin tulee tehdä tältä osin vaikuttavampia muutoksia.
Malminetsintäkielto luonnonsuojelualueille
Toisistaan eroavia näkemyksiä on esitetty myös siitä, pitäisikö kaivoslaissa säätää malminetsinnän kieltämisestä luonnonsuojelu- tai muilla luonnonarvoiltaan merkittävillä alueilla.
Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema ehdotus kaivoslaista ei sisällä malminetsinnän kieltämistä. Samaan aikaan valmisteltavan luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä on kuitenkin esitetty malminetsinnän kieltämistä luonnonsuojelualueilla.
Kaivostoimintaan vaikuttaa lukuisa joukko eri säädöksiä. MaRa on pitänyt tärkeänä, että kaivoslaissa tulee jatkossa määritellä tarkasti ne alueet, joilla malminetsintää ja mineraalien louhimista ei saa tehdä. Malminetsintään kiellettyjä alueita ei saa jättää vain luonnonsuojelulaissa määritellyiksi alueiksi, sillä lupaviranomainen arvioi malminetsinnän lupaedellytysten täyttymisen ensisijaisesti vain kaivoslaissa olevan sääntelyn perusteella.
Malminetsinnän määräaikaa lyhennettävä
Malminetsintäluvan määräaikoihin ei luonnoksessa esitetä muutosta. Lupa myönnettäisiin jatkossakin ensin neljäksi vuodeksi, minkä jälkeen kaivosyhtiö voisi hakea toistuvasti uusia, kerrallaan kolme vuotta voimassa olevia jatkolupia. Maanomistajan suostumus olisi vaatimuksena vasta sen jälkeen, kun jatkolupa olisi pidentämässä malminetsintäluvan voimassaoloaikaa kymmeneen vuoteen.
Tämä aiheuttaisi alueella toimiville muille elinkeinoille huomattavaa epävarmuutta alueen tulevaisuudesta ja estäisi usein jopa uusien investointien tekemisen. Lain epäkohta tuleekin korjata, ja malminetsintälupien määräaikaa täytyy lyhentää.
Etsintätyöhön varausmaksu
Nykyisin on tavallista, että kaivosyhtiöt varaavat hyvinkin laajoja alueita malmien etsintätyöhön. Myönteistä ehdotuksessa on se, että varausilmoituksesta perittäisiin jatkossa maksu, joka määräytyisi varausalueen pinta-alan mukaan. Mitä suurempi alue, sitä suurempi maksu.
Muutoksen voisi odottaa vaikuttavan niin, että kaivosyhtiöt eivät varaisi etsintätyöhön niin laajoja alueita kuin nykyisin vaan käyttäisivät toimissaan tarkempaa harkintaa.
Lupien yhteensovittaminen on välttämätöntä
Lainsäädäntö ei nykyisellään ohjaa tehokkaasti kaivos- ja ympäristölupamenettelyn sovittamista yhteen, mikä vaikeuttaa kaivosten vaikutusten arviointia kaivoslupamenettelyssä.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi parantaa kaivos- ja ympäristöluvan yhteensovittamista. Lakiehdotus ei parannusta kuitenkaan sisällä eikä tältä osin edes täytä hallitusohjelman tavoitetta.
MaRan mukaan kaivoshankkeen ympäristövaikutukset tulee ennen kaivosluvan myöntämistä selvittää niin tarkasti, että hankkeelle on mahdollista myöntää ympäristölupa. Kaivoslaissa tulee joka tapauksessa säätää siitä, että kaivosluvan edellytyksenä on kaivoshankkeelle myönnetty ympäristölupa. Muutos parantaisi merkittävällä tavalla tavoitetta lupien paremmasta yhteensovittamisesta.
Intressien vertailu on tärkeää
Luonnos kaivoslain muuttamiseksi ei sisällä erityistä intressivertailua koskevaa säännöstä. Perusteeksi on mainittu, että intressivertailun käyttöönotto on vaikeaa.
Intressivertailu on kuitenkin tärkeää eri osapuolten kannalta, jotta jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saataisiin tieto kaivoksen toteuttamiskelpoisuudesta. Nykyinen, jopa yli kymmenen vuotta kestävä epävarmuuden tila on kaikille osapuolille haitallista.
Nykymuotoinen kaavoitus sisältään jossain määrin intressivertailun kaltaisia elementtejä, sillä kunta voi lopulta päättää, miten kilpailevien maankäyttömuotojen eturistiriidat ratkaistaan paikallisella tasolla. Se ei kuitenkaan riitä.
Kaivostoiminnasta eri elinkeinoille aiheutuvien hyötyjen ja haittojen välistä punnintaa ei ole mahdollista tehdä ilman intressivertailua. MaRan mielestä intressivertailua koskevan säännöksen lisääminen kaivoslakiin on välttämätöntä.
Valmistelu maaliin nopeasti
Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena oli, että hallituksen esitys lain muuttamisesta olisi annettu helmikuussa, jotta eduskunnalla olisi hyvin aikaa käsitellä asia tämän vaalikauden aikana. Nyt ministeriön valmistelema lakiluonnos ei ole lähtenyt vielä lausuntokierroksellekaan, joten aikataulu tulee jälleen viivästymään.
MaRa pitää tärkeänä, että kaivoslain muuttamiseen saadaan lisää vauhtia. Muutoksista tulee päättää vielä tämän vaalikauden aikana.