Roseeviini on omimmillaan helteisenä kesäpäivänä terassilla nautittuna, auringon paahtaessa kevyen salaatin palanpainikkeena. Ranskasta ja nimenomaan Provencesta tulee suurin osa meilläkin saatavilla olevista roseista. Italiassa on jo pitkään tehty omia Chiaretto-viinejä ja Espanjassa roseita on tehty muun muassa Riojassa, Navarrassa ja Montsantissa.

Takavuosina roseeviinejä myytiin lähinnä kesä­kaudella ja Alkokin listasi niitä enimmäkseen kausi­tuotteina. Nykyisin roseita on tarjolla jo vuoden ympäri, mutta kesäisin valikoima on laajimmillaan.

Roseita on usein tehty paikalliseen käyttöön, eikä niiden vientiä aikaisemmin edes yritetty. Osaltaan tähän on ollut syynä lyhyt sesonki ja se, että Provencen viineillä on ollut niin vahva brändi. Maailmanlaajuinen kysyntä on kuitenkin kasvanut, joten roseeta on alettu tehdä entistä kunnianhimoisemmin myös perinteisillä puna- tai valkoviinialueilla.

Roseeviini tehdään punaisista rypälelajikkeista, mutta sitä valmistetaan valkoviinin tapaan. Joissakin tapauksissa rypäleet puristetaan ja kuoret jätetään muutamaksi tunniksi maseroitumaan mehun joukkoon. Tällaisten viinien väri on voimakkaampi verrattuna viineihin, joita ei maseroida lainkaan, vaan käytetään pelkästään ensimmäisen puristuksen mehua. Mitä pitempi maseraatioaika on, sitä enemmän kuorista liukenee viiniin tanniineja. Roseeviinien värikirjossa on runsaasti vaihtelua, liki kirkkaasta syvään punaiseen ja pinkistä sipulinkuorenruskeaan.

Roseeviinejä tehdään pääsääntöisesti tuotantoalueelleen tyypillisistä rypälelajikkeista. Provencessa viinit ovat usein Grenache, Syrah, Mourvedre -sekoituksia, Espanjassa taas Garnacha-Carignena-blendejä. Saksassa ja Alsacessa roseeta tehdään usein Pinot Noirista ja Venetossa luotetaan Corvina-Rondinella-Molinara-sekoitukseen. Roseisiin kelpaavat myös nuorten köynnösten rypäleet, joita ei vielä voida käyttää järeämpiin punaviineihin.

Useimmiten roseet on tarkoitettu juotaviksi nuorina, sadonkorjuuta seuraavana tai sitä seuraavana kesänä. Tiloille roseiden valmistus tuo kassavirtaa nopeasti, sillä ne eivät vaadi pitkää tynnyrikypsytystä. Ne eivät myöskään hyödy varastoimisesta, vaan saattavat latistua nopeasti. Useimmiten ne on pullotettu kirkkaisiin lasipulloihin, jotta herkullinen väri näkyisi asiakkaalle. Kirkkaan pullon haittapuolena on, että se ei suojaa viiniä valolta, joten pitkään myymälässä seissyt rosee ei todennäköisesti ole  parhaassa terässään.

Yleensä roseeviinit ovat suhteellisen edullisia käyttöviinejä, mutta premiumluokan viinejäkin on tehty vuosikausia. Esimerkiksi Espanjan tunnetuinta roseeta tammikypsytettyä Vina Tondonia Gran Reserva Rosadoa myydään nettikaupoissa noin 150 euron hintaan pullolta.

Roseeviinit ovat houkutelleet myös julkkiksia viinibisnekseen. Suurimpia menestyksiä lienee sittemmin eronneen avioparin Angelina Jolien ja Brad Pittin hankkima provencelainen Château Miraval, jonka ensimmäinen 6000 pullon erä roseeviiniä myytiin loppuun viidessä tunnissa.