Sattumalla on usein merkitystä. Niin myös Harri Ojanperän urapolulla, joka alkoi kesäpikkolon tehtävissä helsinkiläisessä hotelli Intercontinentalissa.

– Serkkuni mies oli siellä töissä, ja hän houkutteli minut hakemaan kesätöitä. Kokemus oli järisyttävä tavallisen työläisperheen pojalle. Intercontinental oli 1970-luvun lopulla kansainvälisin ja monikulttuurisin hotelli Suomessa, ja kielitaitoaan sai käyttää niin paljon kuin vain kykeni. Alku oli myös jonkinlainen kulttuurishokki, mutta ymmärsin nopeasti, kuinka hienoa oli päästä juttelemaan kaikkialta maailmasta tulevien ihmisten kanssa ja palvella heitä. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Ojanperä hakeutui alan opintoihin Haaga Instituuttiin, ja sieltä valmistuttuaan hänet houkuteltiin kenttäkoulutukseen SOK:lle.

– Koulutuksessa tutustuin tuleviin yhtiökumppaneihini Markku Savijärveen ja Antti-Jussi Suonenlahteen. 1980-luvun loppu oli merkittävää aikaa, sillä silloin yksityisetkin alkoivat rahamarkkinoiden vapautumisen myötä saada lainaa. Me päädyimme Järvenpäähän pyörittämään vuonna 1990 avautunutta hotelli Rivoli Järvenpäätä, kun sen perustajalla Ragni Rissasella oli kädet täynnä töitä muiden hankkeidensa kanssa. Saimme kuitenkin käyttää Rivolin nimeä. Jälkeenpäin ajatellen ajoitus oli huonoin mahdollinen, mutta selvisimme lamasta, vaikka sekä pankki että vuokranantaja menivät konkurssiin.

Ojanperällä ja kumppaneilla vain osa rahoituksesta oli heidän onnekseen valuuttalainoja. Silti devalvaatio lisäsi lainataakkaa merkittävästi. Rivoli Järvenpään tukijalkana oli vahva kokousasiakaskunta, johon kuului muun muassa järjestöjä, ammattiliittoja ja kouluttajia. Niiden rahoitus oli vakaammalla pohjalla kuin monilla yrityksillä. Toinen tekijä oli hotellin iltaravintola Gilda, joka oli noihin aikoihin erittäin suosittu. Lisäksi yrittäjät tekivät suoraa asiakastyötä ja vastasivat henkilökohtaisesti keskeisten asiakkaiden palvelemisesta.

Onnistujat huomataan

Lamavuosista kuivin jaloin selviäminen pantiin merkille sekä toimialalla että sidosryhmien keskuudessa.

– Scandic-ketjun varatoimitusjohtaja Anders Lilius otti yhteyttä ja ehdotti, että ostaisimme Lahden Scandicin, koska sen pyörittäminen Tukholmasta käsin oli hankalaa ja tehotonta. Meillä oli kuitenkin paljon tekemistä yhdessäkin hotelllissa, emmekä halunneet ottaa lisää. Lilius oli sitkeä ja ehdotti sopimusta, jossa manageeraisimme hotellia Scandicin lukuun, ja jos toiminta kehittyisi toivotulla tavalla, saisimme lunastaa sen itsellemme kolmen vuoden kuluttua ennalta sovittuun hintaan.

Lahden Scandic lähti suorastaan lentoon, osin samoilla resepteillä kuin Järvenpään Rivolikin. Käynnistettiin iltaravintola, ruvettiin myymään palveluja suoraan yrityksille ja verkostoiduttiin kaupungin urheiluväen kanssa.

– Iso merkitys oli sillä, että löysimme hyvää henkilökuntaa sekä hotellin puolelle että ravintolaan. Kolmessa vuodessa ravintolan liikevaihto kolminkertaistui, ja rahavirta kääntyi Lahdesta Tukholmaan, kun se aiemmin oli aina ollut päinvastoin.

Yrityksen nimi oli vaihtunut Next Hotels Finlandiksi, ja Järvenpään Rivolin lisäksi se operoi muutamaa kartanoa ja Riihimäen Linnea-hotellia. Lahden Scandic siirtyi Next Hotels Finlandille kokonaan vuonna 1996.

Ojanperä siirtyi takaisin ketjuyrityksiin, kun Scandic palasi rytinällä Suomen markkinoille ostamalla Arctian hotellit Alkolta. Toimitusjohtajaksi oli valittu Aarne Hallama toimistotukkuyhtiö Wulffilta, ja operatiiviseksi johtajaksi haluttiin joku, jolla oli vahvaa hotellibisneksen osaamista.

– Olikin mielenkiintoinen hanke yhdistää hieman vanhakantainen valtionyhtiö ruotsalaiseen pörssiyhtiöön. Ääripäät eivät olisi voineet olla etäämmällä toisistaan. Hotellit olivat vaihtelevassa kunnossa, mutta enemmän tekemistä oli yrityskulttuurissa, tehokkuudessa ja palvelumuotoilussa. Modernisointia kaipasi myös johtaminen.

Tapaus Klaus K

Scandic-pestin jälkeen Ojanperä palasi jälleen yrittäjäksi, kun Lifestyle Hotels Finland voitti tarjouskilpailun S-ryhmältä vapautuneesta Klaus Kurjesta.

– Silloin ajettelin, että tässä olisi paikka yksilölliselle lifestyle-hotellille Suomeen. Maailmalla näistä oli jo joitakin esimerkkejä. Klaus Kurjen historia, habitus ja sijainti olivat loistavaa raaka-ainetta konseptikehitykselle ja tarinallistamiselle. Klaus Kurjen tarina on osa Kantelettaren tarustoa. Siitä oli mahtavaa ammentaa ja tehdä eräänlainen tribuutti suomalaiselle kulttuurisielulle. 

Ojanperä sai kumppanikseen konseptikehitykseen ruotsalaisen suunnittelutoimiston Stylt-Trampolin, jonka luova johtaja ja perustaja Erik Nissen Johansen innostui aiheesta tavattomasti. Johansen sai heti kiinni ajatuksesta, ja he pystyivät visualisoimaan tarinan hienosti. Loppuhan on historiaa: Conde Nest Traveller valitsi uuden Klaus K:n 30 kuumimman hotellin joukkoon, ja sen jälkeen haastattelupyyntöjä alkoi sataa.

– Ajattelin, että nyt minun täytyy olla urani huipulla, kun Hollannista tuli haastattelupyyntö Playboy-lehteen.

Klaus K:ssakin oikeiden henkilöiden palkkaaminen oli avainasemassa. Keittiöpäälliköksi Ojanperä sai Markus Maulavirran, joka oli siihen mennessä saavuttanut ­Michelin-tähden kahdessa eri ravintolassa ja kykeni luomaan ravintola Ilmattareen persoonallisen ja suomalaisuutta modernisti avaavan ruokatuotteen.

Hotellin pyörittäminen kävi kuitenkin taloudellisesti raskaaksi, vaikka se muuten olikin menestys. Next Hotels Finland oli voittanut kilpailun Paasitornin yhteyteen tulevasta hotelli Paasista, joten yrittäjät päättivät myydä osuutensa Klaus K:sta Cederholmin perheelle, joka oli jo vähemmistöosakkaana ja omisti myös kiinteistöt.

– Vanha esimieheni Aarne Hallama kertoi, että Scandic halusi ketjun kasvavan Suomessa, mutta mahdollista ostettavaa ei ollut tarjolla. Hän kysyi, haluaisimmeko ryhtyä hieromaan kauppoja hotelleistamme eli kolmesta valmiista hotellista ja yhdestä pitkällä olevasta hankkeesta. Pääsimme sopimukseen, mutta meille jäivät vielä kartanot. Arvelin, ettei niiden pyörittämiseen tarvittaisi useampaa johtajaa ja rupesin katselemaan uusia töitä.