Alueidenkäytön suunnittelua koskevat säännökset uudistetaan hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Ympäristöministeriön ehdotus uudeksi laiksi on ollut lausuttavana kesän aikana.

Alueidenkäyttölaki sisältää valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, kaavoitusjärjestelmää sekä merialuesuunnittelua koskevat säännökset. Uudistuksen tarkoituksena on edistää muun muassa kaavoituksen sujuvuutta, hyvää elinympäristöä, kaupunkien ja kuntien kasvua, riittävää asuntotuotantoa, yritysten kilpailukykyä sekä Suomen houkuttelevuutta investointikohteena.

Alueidenkäyttöä koskevan sääntelyn uudistaminen on jatkoa vuonna 2018 alkaneelle maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukselle, jossa alueidenkäytön säännösten uudistus jäi kesken. Uusi rakentamislaki tuli voimaan 1.1.2025. Samassa yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslaista kumottiin rakentamisen säännökset ja jäljelle jäävän lain nimi muuttui alueidenkäyttölaiksi.

Tavoitteena kaavoituksen vauhdittaminen

Kaavoitusta koskevan sääntelyn uudistaminen on tarpeen. Kaavapäätökset koskevat kauttaaltaan lähes kaikkea elinkeinotoimintaa ja ovat siten merkittävä osa yritysten investointihankkeiden lupapäätösten kokonaisuutta. Lupajärjestelmän hitaus ja ennakoimattomuus ovat laajalti tiedossa.

Kaavoituksella on merkittävä vaikutus asuntojen rakentamiseen ja tarjontaan, työpaikkojen sijoittumiseen ja palvelujen saatavuuteen. Kuntien hidas ja yksityiskohtainen kaavoitusmenettely sekä kaavoitukseen osoitettujen resurssien vähäisyys vaikeuttavat investointien tekemistä ja samalla myös aluekehitystä.

Lakiesityksen mukaan alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä säilyisi pääosin ennallaan. Siihen kuuluisivat nykyiseen tapaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakunta-, yleis- ja asemakaava. Suunnittelujärjestelmään tehtäisiin kuitenkin sujuvoittavia ja ajantasaistavia muutoksia.

Esityksessä ehdotetaan, että maakuntakaavan tehtäviä ja oikeusvaikutuksia rajataan. Lakiin lisättäisiin säännökset asema- ja yleiskaavan yhteiskäsittelystä, maanomistajan yleis- ja asemakaavaa koskevasta aloiteoikeudesta sekä kunnan mahdollisuudesta antaa asema- tai yleiskaavaa koskeva ehdotus maanomistajan valmisteltavaksi.

Nämä ovat myönteisiä ehdotuksia. Pelkät muutokset lainsäädäntöön eivät kuitenkaan riitä. Niiden pitää jatkossa näkyä myös kuntien toiminnassa. Kaavoituksen ja yhdyskuntasuunnittelun tulee olla pitkäjänteistä. Kaavoituksen ongelmien ratkaisemiseksi on tärkeää parantaa prosessien tehokkuutta, ennakoitavuutta ja resursointia.

Kaavojen sisältövaatimuksiin täsmennyksiä

Kaavojen sisältövaatimuksissa korostettaisiin nykyistä enemmän ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista sekä luonnon monimuotoisuuden huomioimista. Nämä olisi lain mukaan huomioitava kaavan laadinnassa.

Esitys tarjoaa etenkin luontomatkailun edistämisen näkökulmasta hyviä ehdotuksia. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ehdotetaan yleiskaavan lisäksi sisältyvän jatkossa kaikkien muidenkin kaavatasojen sisältövaatimuksiin.

Luonnonarvojen ja -monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää, että niiden suojelun kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden säilyminen varmistetaan kuntakaavassa. Nämä vaatimukset yhdessä kaavamääräysten kanssa tarjoaisivat jossain määrin nykyistä paremmat keinot matkailun toimintaedellytysten turvaamiselle ja kehittämiselle. Luontoon perustuvan matkailun toimintaedellytysten turvaaminen kaavojen sisältövaatimuksilla on tärkeää esimerkiksi silloin, kun arvioidaan matkailun ja kaivostoiminnan yhteensovittamisen edellytyksiä samalla alueella.

Valitusoikeuteen rajoituksia

Muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutoksia. Valitusoikeus rajattaisiin esityksen mukaan asianosaisiin sellaisten asemakaavojen osalta, jotka laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle kaavan ohjausvaikutuksesta poikkeamatta. Niiden osalta valitusoikeutta ei enää olisi kunnan jäsenillä vaan ainoastaan asianosaisilla, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

MaRa on kannattanut valitusoikeuksien rajaamista ehdotetulla tavalla investointien nopeuttamiseksi. Kaavavalitukset hidastavat investointihankkeita. Maankäyttöasioissa kaikkia kuntalaisia koskeva valitusoikeus kattaa paitsi kaavapäätökset myös rakennusjärjestyksen hyväksymisen. Kaavavalitukset voivat nykyisellään venyä jopa vuosien mittaisiksi, ja niiden jälkeen on mahdollista valittaa niin rakentamisluvasta kuin poikkeamispäätöksistäkin. Monissa tapauksissa valitusten taustalla on jokin muu motiivi kuin aito halu saada muutosta tehtyihin päätöksiin.

Myönteistä on myös ehdotus, jonka mukaan yhdistyksille säädettäisiin valitusoikeutensa säilyttämiseksi velvoite tehdä asemakaavaehdotuksesta muistutus eräitä laissa mainittuja tilanteita lukuun ottamatta. Siinä kysymys ei ole valitusoikeuden rajaamisesta.

Uuden alueidenkäyttölain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2026 alussa.