Käynnissä oleva työmarkkinakierros on harvinaisen solmussa. Alkutahdit sille löi kunta-alan tekemä sopimus, joka takaa julkisen sektorin työntekijöille prosenttiyksikön paremmat palkankorotukset kuin viennissä. Heille sovittiin myös viisivuotinen palkkaohjelma. Ratkaisu oli harkitsematon. Julkinen sektori saa rahoituksensa yritysten menestymisen, työllistämis- ja palkanmaksukyvyn myötä. Siten ei pitäisi olla mahdollista, että julkinen sektori toimii palkkajohtajana etenkään tilanteessa, jossa valtio velkaantuu nopeasti ja kuntien talous on kuralla. Myös uudet hyvinvointialueet vaativat valtiolta lisärahoitusta. Yksityinen sektori ei pysty nyt eikä tulevaisuudessa kannattelemaan näin suurta julkista sektoria.

Neuvotteluasetelmaa vaikeuttaa korkein inflaatio 40 vuoteen. Korot sekä elintarvikkeiden ja energian hinnat ovat nousseet, mikä heikentää palkansaajien ostovoimaa. Tästä näkökulmasta ay-liikkeen palkankorotusvaatimukset ovat oikeutettuja. Ongelmana on kuitenkin se, että nykyinen inflaatio ei aiheudu siitä, että yritykset olisivat voineet nostaa hintojaan ja lisätä sen myötä palkankorotusvaraa. Hintojen ja korkojen nousu iskee samalla tavalla yrityksiin kuin niiden työntekijöihin, osittain jopa ankarammin kuin kuluttajiin. Tästä on esimerkkinä ravintoloiden elintarvikkeiden tukkuhinnat, jotka ovat nousseet selvästi enemmän kuin elintarvikkeiden hinnat kuluttajille päivittäistavarakaupoissa. Ylimääräistä jakovaraa ei ole, varsinkaan matkailu- ja ravintola-alan yrityksissä, jotka ovat vasta toipumassa pitkistä ja ankarista koronarajoituksista.

Tätä kirjoittaessani Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro ovat julistaneet ensimmäiset ylityökiellot ja lakot teknologia- ja kemianteollisuuteen. Myös hiihtokeskukset ottivat vastaan lakon itsenäisyyspäivän aikaan. Teimme kuitenkin PAM:n kanssa ratkaisun ennen tärkeää joulun ja uudenvuoden sesonkia. Palkkaratkaisu perustui laajaan paikalliseen sopimiseen. Jos paikallista palkkaratkaisua ei saatu aikaan viime vuoden loppuun mennessä, palkankorotus haetaan keväällä syntyvästä matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalvelualaa koskevasta palkkaratkaisusta. Paikallisia palkkaratkaisuja tehtiin useissa alan isoimmissa yrityksissä.

Kolmen muun toimialan palkkaratkaisut ja työehtosopimukset ovat vielä tekemättä. Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluja koskevan sopimuksen palkkaratkaisu on saatava aikaan 15.2.2023 mennessä tai sopimus on irtisanottavissa 28.2.2023 mennessä päättymään 31.3.2023. PAM neuvottelee ennen meidän neuvottelujamme kaupan ja kiinteistöpalvelujen työehdoista.

On vaikea ennakoida, millainen työmarkkinaneuvottelujen kehitys on. Ay-liikkeen teollisuudelle julistamat lakot eivät lupaa hyvää tilanteessa, jossa näkymät ovat heikentyneet niilläkin toimialoilla, jotka eivät kärsineet koronarajoituksista. Olisi tärkeää turvata kohtuullinen ostovoiman kehitys niin, että palkkaratkaisut ottaisivat huomioon yritysten ja Suomen kilpailukyvyn.

Työmarkkinaosapuolet ovat turvautuneet viime aikoina aivan liian usein valtakunnansovittelijan apuun. Yrityksillä ja työntekijöillä on perusteltu aihe kysyä, onko neuvottelujärjestelmällä enää arvoa heille, kun emme saavuta lopputulosta keskinäisissä neuvotteluissamme. Lakkojen avulla tehdyissä ratkaisuissa ei ole voittajia.