Euroopan parlamentti äänesti kiistanalaisen rakennusten energiatehokkuusdirektiivin ehdotuksen sisällöstä maaliskuussa. Aiemmin neuvosto oli muodostanut yleisnäkemyksensä komission ehdotukseen. Trilogeissa eli kolmikantaneuvotteluissa komissio, neuvosto ja parlamentti neuvottelevat direktiivin lopullisesta sisällöstä.

MaRa on yhdessä RAKLin, Suomen Kiinteistöliiton, Kaupan Liiton, Kuntaliiton ja Suomen Omakotiliiton kanssa tuonut esille ongelmia, joita ehdotettuun sääntelyyn liittyy. Suomalaisille europarlamentaarikoille lähetetyn kirjeen jälkeen erityisesti rakennusten korjaamiseen liittyvät kohtuuttomat vaatimukset nousivat ansaitusti myös julkiseen keskusteluun.

Keskeinen ongelma koskee rakennusten pakkokorjauksia energiatodistuksen perusteella. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n tekemän arvion mukaan rakennusten pakkokorjaukset koskisivat huomattavaa osaa Suomen rakennuskannasta siitä huolimatta, että se on pohjoisten sääolojen takia energiatehokkuudeltaan Euroopan parhaimmistoa. Energiatehokkuusvaatimukset kohdistuisivat rakennuksiin, joilla ei ole käyttöarvoa ja joiden korjauskustannuksiin ei ole tälläkään hetkellä saatavilla rahoitusta.

MaRa katsoo, että energiatehokkuutta voidaan parantaa osana muuta peruskorjausta, jos rakennukselle on käyttöä tulevaisuudessa. Energiatehokkuusdirektiivin sääntely on ristiriidassa tämän hyvän periaatteen kanssa. Ehdotettu rakennusten pakkoremontointi tulisi Suomessa erittäin kalliiksi ja olisi kohtuuton niin kiinteistön omistajille kuin käyttäjillekin. Pakkoremontista aiheutuvat kustannukset siirtyisivät kiinteistön käyttäjille korkeampina vuokrina tai vastikkeina.

Sääntelyä on kolmikantaneuvotteluissa muutettava niin, että sääntely on kustannustehokasta. Kustannustehokkuudella varmistetaan rakennuskannan päästöjen vähentäminen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Hallittu ja yhteiskunnan hyväksynnän saama siirtymä ilmastoneutraaliin Eurooppaan vaatii investoinneilta kustannustehokkuutta, sillä rahaa ja tekijöitä on rajallisesti.

Latauspisteistä on säädettävä kansallisesti

MaRa on kantanut erityistä huolta kohtuuttomista latauspistevaatimuksista. Komission ehdotuksen nojalla sähköautojen latauspisteitä täytyisi esimerkiksi asentaa ei-asuinrakennusten yhteydessä oleville yli 20 parkkipaikan pysäköintialueille 10 prosenttia parkkipaikkojen kokonaismäärästä. Ehdotus koskisi valtavaa määrää matkailu- ja ravintola-alan yrityksiä, joilla on isoja pysäköintialueita huippusesonkeja ja vilkkaita asiointiaikoja varten. Latauspisteitä jouduttaisiin rakentamaan pysäköintialueille kymmeniä, hyvin laajoille parkkipaikoille jopa satoja, ja siitä aiheutuisi pysäköintialueittain kymmenien tai jopa satojen tuhansien eurojen kustannukset.

Parlamentin kantaan sisältyy kuitenkin erinomainen yleinen poikkeussäännös. Sen mukaan kansallisesti voitaisiin poiketa ei-asuinrakennusten pysäköintipaikkoja koskevista vaatimuksista, jos säädettyjen vaatimusten täyttäminen johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin, ei olisi taloudellisesti toteutettavissa tai perusteltavissa tai jos paikalliset olosuhteet eivät olisi riittävä peruste vaatimusten täyttämiselle. Muutosehdotuksen perustelujen mukaan jäsenvaltiot tarvitsevat riittävästi joustovaraa varmistaakseen latausinfran kustannustehokkaan laajentamisen.

Kolmikantaneuvottelussa on tärkeää varmistaa poikkeussäännöksen soveltuminen latauspisteisiin niin, että Suomi voi säätää parkkipaikkojen ja latauspisteiden suhdeluvusta toisin kuin direktiivi edellyttää.  Sähköautojen ja latauspisteiden teknologia nopean kehityksen myötä lataamistarve ja -tavat muuttuvat. Sähköautojen käyttäjät tukeutuvat jo tällä hetkellä pika- ja suurteholatauspisteisiin, jotka mahdollistavat lataamisen lyhyessä ajassa asiointien yhteydessä. Parlamentin kantaan sisältyy myös pk-yrityksiä koskeva poikkeus. Kansallisesti voidaan poiketa latauspistevaatimuksista pk-yritysten omistamissa ja hallitsemissa rakennuksissa.  Tämä poikkeus on myös tervetullut yleisen poikkeuksen rinnalla.

Kannusteita pakottamisen sijaan

Komission direktiiviehdotuksen nojalla aurinkopaneelien asentaminen tulisi pakolliseksi uusiin ja olemassa oleviin ei-asuinrakennuksiin, joiden hyötypinta-ala on yli 250 m2.

Neuvoston yleisnäkemys asiassa on parempi. Sen nojalla aurinkopaneeleja koskeva sääntely koskisi vain uusia ei-asuinrakennuksia. Parlamentin kantaan sisältyy myös joustomahdollisuuksia. Parlamentin kannan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava aurinkoenergialaitteistojen käyttöönotto uusissa ja olemassa olevissa rakennuksissa vaiheittain, jos laitteistot ovat teknisesti soveltuvia sekä taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa.

MaRa katsoo, että aurinkoenergiajärjestelmien käyttöönottoon voidaan kannustaa, mutta siitä ei tule tehdä pakollista. Jos asentamisesta säädetään, tulee sen koskea vain uusia ei-asuinrakennuksia, ja kaikki kansalliset joustomahdollisuudet pitää hyödyntää.